Esitys
Valmistelijan yhteystiedot
Palotarkastaja Petri Lyden, puh. 0408062270, etunimi.sukunimi@pirha.fi
VAHINGONKORVAUSASIAN PÄÄTÖSVALMISTELU
ASOY Rusiniemi (Koulukatu 12 Mänttä-Vilppula) on lähettänyt Pirkanmaan pelastuslaitoksen sähköpostiin ”Reklamaatioksi” otsikoidun 9.9.2025 päivätyn kirjeen, joka on sisältönsä perusteella katsottava korvausvaatimukseksi vahingosta, jonka olisi aiheuttanut onnettomuuksien ehkäisyn palotarkastajan virheellinen korjausmääräys.
Pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueen viranhaltijan toimesta ASOY Rusiniemelle on vastattu kirjeellä, jossa on katsottu vahingonkorvausvaatimuksen olevan perusteeton. Asiassa ei ole tällöin annettu muutoksenhakuohjetta, eikä se ole ollut hallintopäätöksellä annettu. ASOY Rusiniemi on uudistanut vaatimuksensa lisäselvityksellään.
Koska asiassa on edelleen riitaisuus, valmistellaan asia päätettäväksi Pirkanmaan hyvinvointialueen pelastuspalvelulinjan toimintasäännön mukaisesti toimialuejohtaja Tytti Oksaselle.
RATKAISTAVA ASIA JA VALMISTELU
Palotarkastaja Mike Halonen on antanut suorittamansa palotarkastuksen perusteella pöytäkirjalla 236444 päiväyksellä 24.11.2023 ASOY Rusiniemelle pelastuslain (379/2011) 81 § mukaisen korjausmääräyksen väestönsuojan laitteiden ja varusteiden toimintakunnon ja väestönsuojan tiiveyden tarkastamisesta (ns. 10-vuotistarkastus). Määräys on aineellisesti perusteltu pelastuslain 12 §:llä ja sen nojalla annetun väestönsuojan teknisistä vaatimuksista ja väestönsuojan laitteiden kunnossapidosta annetun sisäministeriön asetuksen (506/2011, VSS-asetus-2011) 20 §:lla.
ASOY Rusiniemi on tilannut väestönsuojan tarkastuksen Tammer-Turvalta, joka on suorittanut tarkastuksen. Tarkastuksessa väestönsuojan tiiveyskoe on jäänyt selvästi käytetystä raja-arvosta epätiiveyden vuoksi. ASOY Rusiniemi on tehnyt korjaustoimenpiteitä ja tilannut samalta palveluntarjoajalta uuden tiiveyskokeen. Uusi tiiveyskoe on niin ikään jäänyt raja-arvoista, tosin enää vain hieman.
ASOY Rusiniemi on tämän jälkeen katsonut selvittäneensä asiaa tarkemmin ja katsonut Halosen antaman korjausmääräyksen perustuneen väärän säädöksen soveltamiseen ja jälkimmäisen tiiveyskokeen olleen siten perusteeton. Tästä on ASOY Rusiniemen mukaan syntynyt 627,50 € vahinko, jota vaaditaan hyvinvointialueen korvattavaksi.
ASOY Rusiniemi on perustellut vaatimustaan seuraavasti:
(1) Asiassa ei tulisi soveltaa VSS-asetus-2011:tä, vaan vuoden 1959 lainsäädäntöä, tarkemmin Sisäministeriön päätöstä B- ja C-luokan väestönsuojista (318/1959, SM-päätös-1959).
(2) Halosen määräys on näin ollen sisältänyt väärän vuosiluvun mukaisen tiiveysvaatimuksen (2011 <> 1959).
Onnettomuuksien ehkäisyn vastuualueelta on vastattu ASOY Rusiniemen vaatimuksiin kohdittain seuraavasti:
(1) Palotarkastajan päätöksessä ilmoitettuoikeusohje on ollut oikein valittu. Väestönsuojien sääntely on osittain rakennusajankohdan mukaan sovellettavaa (esimerkiksi rakenteelliset lujuusvaatimukset) ja osittain takautuvasti voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sovellettavaa. Väestönsuojien kunnossapitovelvoite perustuu pelastuslain 12 §:ään, joka edellyttää suojien asianmukaista ylläpitoa niiden iästä riippumatta. Lain asetuksenantovaltuuden nojalla velvoitetta täsmentää myös VSS-asetuksen (2011) 20 §, joka määrää väestönsuojille tehtäväksi 10 vuoden välein suoritettavat tarkastukset.
(2) Pelastuslaitoksen selvityksen mukaan Tammer-Turvan on käyttänyt ns. epäsuoraa testimenetelmää, mitä yleisesti pidetään soveltuvana ottaen huomioon SM-päätös-1959:n vaatimus ”suojan tiiveydestä” (tosiasiassa kyky pitää suojassa ylipainetta ulkotilaan verrattuna). Samoin testissä käytetyt raja-arvot ovat olleet näitä vanhoja vaatimuksia vastaavat.
ASOY Rusiniemi on uudistanut vaatimuksensa oleellisilta osin seuraavasti:
(3) Väite sovellettavasta lainsäädännöstä on uudistettu. Lisäksi on esitetty, että vuoden 1959 sääntely ei olisi vaatinut tiiveyskoetta.
(4) Testausmenetelmä ei olisi ollut soveltuva tälle kohteelle.
(5) Koska väestönsuojalle olisi riittänyt tarkastus ilman tiiveyskoetta, on vaatimus tiiveyskokeen korvaamisesta perusteltu.
(6) Vuoden 1959 sääntely ei sisällä tiiveyden raja-arvoja.
(7) Koska vuoden 1959 väestönsuojelulaki on kumottu ilman siirtymäsäännöksiä, eivätkä vuoden 2011 pelastuslaki tai VSS-asetus-2011 sisällä takautumissäännöksiä, ei ole lainmukaista vaatia vanhalta suojalta tiiveyskoetta nykyisten säännösten mukaisesti.
Näiden perusteluiden osalta hyvinvointialue toteaa seuraavaa:
(3) SM-päätös-1959 (36 §) sisältää samalla tavalla ilmaistun vaatimuksen suojan tiiveydelle, kuin nykyinen VSS-asetus-2011. Tarkalleen ottaen kyse on kyvystä pitää ylipainetta suojassa, mikä muodostuu yhtäältä suojan rakenteellisestä tiiveydestä ja toisaalta ilmanvaihtokoneen ilmantuottokyvystä. Tällä tavoin asia esitetään myös VSS-asetus-2011:ssä sillä ainoalla erolla, että nykyinen vaatimus on ylipaineen osalta hieman kovempi.
(4) Testausmenetelmä on ollut soveltuva kohteelle. SM-päätös-1959:n mukaan suojassa on voitava pitää vähintään 3 mm vesipatsaan korkeutta vastaava ylipaine. Tammer-Turvan käyttämä epäsuora testimenetelmä käytettyine raja-arvoineen (paineenlaskumenetelmä) on ollut soveltuva juuri tällaisten vanhempien suojien testaamiseen. Uudemmilla suojilla vaatimus on hieman kovempi, ja niissä voidaan käyttää mitattuun virtaukseen ja todettuun ylipaineen pitokykyyn perustuvaa ns. suoraa menetelmää.
(5) Termiä ”tiiveyskoe” ei ole sen paremmin vuoden 1959, kuin 2011 sääntelyssäkään. Vaatimus koskee, kuten edellä on todettu, itse asiassa kykyä pitää suojassa ylipainetta, mikä on yhdistelmä suojan rakenteellista tiiveyttä ja ilmanvaihtokoneiden suorituskykyä. Tämän kyvyn testaaminen suojakohtaisesti sopivalla testimenetelmällä koskee myös Sisäministeriön antaman ohjauksen mukaan kaikkia suojia, silloin, kun niissä on yleensä ottaen valmius ylipaineen pitämiseen (=ilmanvaihtokone).
(6) Kuten kohdassa (4) todetaan, tällainen vaatimus ylipaineen pitokyvystä on ollut SM-päätös-1959:n 36 §:ssä.
(7) Pelastuslain säännökset ovat systemaattisesti ensisijaisesti takautuvasti velvoittavia, ellei erikseen ole muuta osoitettavissa. Esimerkkinä tästä systematiikasta käy vaatimus palovaroittimien asettamisesta asuntoihin. Vaatimus tuli ensimmäistä kertaa vuoden 1999 pelastustoimilakiin (561/1999) ja se on toistettu vuosien 2003 ja 2011 pelastuslaeissa. Vaatimus koskee kuitenkin myös takautuvasti ennen vuotta 1999 valmistuneita asuntoja. Sama koskee pelastuslain 12 § mukaista kunnossapitovelvoitetta. Tätä velvoitetta osaltaan tarkentaa VSS-asetus-2011:n 20 §:n vaatimus väestönsuojien tarkastamisesta. Väestönsuojien tarkastamisessa huomioidaan sen rakennusvuoden mukaiset vaatimukset, mutta tarkastusvelvollisuus ”tiiveyskokeineen” kattaa soveltuvilta osin kaikki väestönsuojat. Näin on myös sisäministeriö toistuvasti ohjauksessaan todennut ja ajatus on luettavissa myös VSS-asetus-2011:n perustelumuistiosta 20 § kohdalta.
Lisäksi on todettava seuraavaa.
(8): Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n mukaan ”(v)ahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava.” Asiassa ei ole esitetty perusteita, että kyseessä olisi ollut palotarkastajan virhe tai laiminlyönti ottaen huomioon edellä esitetty selvitys lakien voimaanolosta sekä muista perusteista.
(9) Ensimmäisessä tiiveyskokeessa on jääty yleisesti hyväksyttävistä raja-arvoista merkittävästi. Toisessa tiiveyskokeessa enää niin vähän, että jo analogisten mittaustapojen epätarkkuus on samaa suuruusluokkaa. Ensimmäisen tiiveyskokeen jälkeen on selvästi vaadittu korjaustoimenpiteitä ja niiden vaikuttavuuden toteamiseksi ei ole muita keinoja, kuin uusi tiiveyskoe. Korjaustoimenpiteet ja kumpikin tiiveyskoe ovat olleet tarpeellisia.
Edellä mainittuun selvitykseen perustuen esitän, että vahingonkorvausvaatimus hylätään perusteettomana.